Isoäitini eli 94-vuotiaaksi (1925–2019). Hän asui omasta toiveestaan viimeisetkin vuotensa yksin kotitalossaan Ylihärmässä Etelä-Pohjanmaalla kilometrien päässä lähimmästä taajamasta.
Isoäidilläni oli alkava Alzheimerin tauti. Sen vuoksi hän ajoittain kuvitteli, että pihassa ja kellarissa käy tuntemattomia ihmisiä tai varkaita. Kotipihaan asennettiin liiketunnistimella toimiva valvontakamera tunkeilijoiden varalta. Lopulta kamera päätyi valvomaan häntä itseään.
Teossarjan materiaalina toimivat tämän valvontakameran kuvat. Niissä isoäitini tekee pihatöitä elämänsä hämärässä uudestaan ja uudestaan kunnes häntä ei enää kuvissa näy. Piha ei kuitenkaan tyhjene vaan ihmisen jälkeinen elämä jatkuu.
Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus sekä Oskar Öflunds Stiftelse sr.
Utu-Tuuli Jussila (s.1985) hyödyntää työskentelyssään usein löydettyjä valokuvia sekä pyrkii kehittämään yhteistyötä korostavia kuvausmetodeja. Teoksissaan hän on käsitellyt mm.sukupuolen moninaisuuden ja näkyvyyden politiikan kysymyksiä. Jussila piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä vuonna 2016 ja hän on osallistunut ryhmänäyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla.
Avajaiset torstaina 13.4. klo 17-19.
FI
SV
Min farmor blev 94 år gammal (1925–2019). Hon ville leva också sina sista år ensam i sitt hus i Ylihärmä i Sydösterbotten, flera kilometer från närmaste tätort.
Min farmor led av begynnande Alzheimers sjukdom. Därför inbillade hon sig ibland att okända människor och tjuvar rörde sig på hennes gård och i källaren. En övervakningskamera med rörelsedetektor installerades med tanke på eventuella inkräktare. När allt kom omkring var det henne själv som kameran övervakade.
Bilderna från övervakningskameran utgör materialet till den här verkserien. I sitt livs skymning arbetar farmor i trädgården, om och om igen tills hon inte längre syns på bilderna. Men trädgården blir inte öde, för livet efter människan fortsätter.
Utställningen har fått understöd från Centret för konstfrämjande och Oskar Öflunds Stiftelse sr.
I sitt arbete använder Utu-Tuuli Jussila (f.1985) ofta hittade fotografier och försöker utveckla fotografiska metoder som bygger på samarbete. I sina verk har hen bland annat behandlat frågor om könsmångfald och synlighetspolitik. Jussila höll sin första separatutställning år 2016 och hen har deltagit i grupputställningar i Finland och utomlands.
Vernissage torsdag 13.4 kl. 17-19.
My grandmother lived to be 94 years old (1925–2019). She wished to live also the last years of her life alone in her home in Ylihärmä in South Ostrobothnia, kilometres away from the nearest town.
She had early-stage Alzheimer’s disease, which is why she occasionally imagined that strangers visited the yard or the basement. A motion-sensing surveillance camera was installed to ensure that the intruders would be detected. Eventually, the camera ended up monitoring my grandmother instead.
The surveillance camera images form the material for this series. In them, my grandmother does repetitive yard work in the twilight of her life until she no longer appears in the pictures. The yard, however, is not emptied, but life after human presence continues.
The exhibition was supported by the Arts Promotion Centre Finland and Oskar Öflunds Stiftelse sr.
Utu-Tuuli Jussila (b.1985) (they/them) often works with found images and tries to develop collaborative photographic methods. The themes of their artistic practice include, but are not limited to, gender diversity and politics of visibility. They had their first solo exhibition in 2016 and they have participated in group exhibitions in Finland and abroad.
Opening on Thursday 13th of April at 5-7pm.