Suzanne Mooney: Shatter, Scatter 4.10.-3.11.
FIN
Avajaiset torstaina 3.10. klo 17.00 -19.00
Opastus 13.10. klo 13.00
“Ehjä ikkuna on mielenkiintoinen lähinnä sen läpinäkyvyyden vuoksi. Mutta kun ikkuna särkyy, meitä kiehtoo se hauraus, joka on ollut olemassa koko ajan” 1
Suzanne Mooneyn näyttely Shatter, Scatter tutkii lasia materiaalina suhteessa valokuvallisuuteen, sekä materiaalina jonka perustavanlaatuinen ja pysyvä ominaisuus on sirpaleisuus. Lasi myös toimii näyttelyssä nähtävien teosten käsitteellisenä viitekehyksenä ja lähtökohtana. Valokuvauksessa lasi toimii suurennuksen ja valon kohdistamisen työkaluna. Lasin avulla kuvia myös pidetään emulsio-kerroksessa, ohjataan kosketusnäytöllisiä laitteita sekä suojataan valmiita kehystettyjä valokuvia. Lasiin liittyy monia ristiriitaisia ominaisuuksia, ja samalla se on arkinen, kaikkialla ympärillämme käytössä oleva materiaali, joka usein jää meiltä huomaamatta.
Sirpaleisuus on ilmeistä videoteoksessa On Glass, sits an Image, jossa yksittäisestä mustavalkovalokuvasta peräisin olevat rosoiset palaset ilmestyvät peräjälkeen. Jokainen palanen näyttää vilauksen vuoristomaisemasta, pilvisestä taivaasta, paljaasta kallioista ja kaukaisista metsistä, kaikki epäsäännöllisesti aseteltuina. Alkuperäinen kuva, jonka valokuvaaja Henry A. Stanley otti vuonna 1903, kuvaa New Hampshiressa Yhdysvalloissa Mount Monadnockin huipulta avautuvaa vuoristomaisemaa. Tämä lasinegatiiville otettu valokuvaobjekti oli ollut olemassa jo yli 100 vuotta ennen kuin Mooney tarkoituksella rikkoi sen. Tuhoamisen teosta alkunsa saanut videoteos käsittelee ajatusta siitä, että kuvat ovat jatkuvassa tuotannon, vaihdon ja kuluttamisen prosessissa.
Lasi on amorfinen eli muodoton aine. Se ei ole nestemäistä eikä kiinteää, vaan jotakin niiden väliltä. Yläkerran galleriassa teokset laajentavat lasin moninaisen olemuksen pohdintaa installaatiolla, jossa taiteilija on yhdistellyt lasista puhallettuja muotoja, valokuvavedoksia, tekstiä ja esineitä. Tilassa risteilevät muodot tutkivat lasin muuttuvaa luonnetta ja muistuttavat siitä välttämättömyydestä, että jonain päivänä lasi tulee särkymään. Osa lasiobjekteista onkin jo särkynyt, ja nostavat esiin ajatuksen siitä, että seuraavaksi voi olla ehjänä säilyneiden objektien särkymisen aika. “Mitä tapahtuu, kun pudotat kristallin, jos se särkyy, ja jos vilkaiset lasinsirpaleita, jotka, vaikka ovat vain lasia, vangitsevat huomiosi… Kiiltävinä sirpaleina lasista tulee jotakin uutta.” 2
Shatter, Scatter on osa taiteilijan laajempaa taiteellista tutkimustyötä, joka tutkii lasia laajempaan taiteellisen tutkimuksen kenttään, joka tarkastelee lasia kaikkialla läsnä olevana materiaalina kuvien tuotannossa.
Suzanne Mooney (syntynyt Irlannissa) on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija, joka tutkii työssään valokuvan materiaalisuutta. Mooney on valmistunut Royal College of Art -yliopistosta Lontoosta ja hänen teoksiaan on esitetty kansainvälisesti näyttelyissä mm. ADN platformilla Barcelonassa, A.I.R Galleryssa New Yorkissa, Suomen valokuvataiteen museossa Helsingissä, Photo Ireland -festivaaleilla Dublinissa, Vitrine Galleryssa Baselissa, Weserburgin museossa Bremenissä, Contemporary Art Societyssa Lontoossa ja Lewis Glucksman Galleryssa Corkissa. Hänen teoksiaan on OPW:n (Office of Public Work, Irlanti), Irlannin valtion ja Kiasman kokoelmissa. Mooney on luennoitsija Helsingin Kuvataideakatemiassa ja väitöskirjatutkija Aalto-yliopistossa. Näyttelyä ovat ystävällisesti tukeneet Koneen säätiö ja Taiteen edistämiskeskus. Kiitokset myös Slatelle ja Zachille Aallon lasityöpajassa.
1 Teju Cole, ’Shattered Glass’ teoksessa ’Black Paper: Writing in a Dark Time’ (2021)
2 Bill Brown, ’The Secret Life of Things’ teoksessa ’Other Things’ (2015)
SVE
Vernissage 3.10. kl. 17.00–19.00
Guidad visning 13.10. Kl. 13.00
”Ett intakt fönster intresserar närmast för att det är genomskinligt. Men när fönstret går sönder, är det den skönheten som alltid funnits där som fångar vårt intresse” 1
Utställningen studerar glaset som material i relation till det fotografiska, med utgångspunkt i fragmenteringens kärna både som ett bokstavligt tillstånd och som en konceptuell ram, som är utgångspunkten till verket. Inom fotografin fungerar glas som ett verktyg för förstorning och fokuseringen av ljuset; för att hålla bilder inom ett lager av emulsion; för att använda olika apparater med pekskärm och för att skydda ramade fotorgrafier. Glas är laddat med många kotroversiella egenskaper och är samtidigt ett vardagligt ämne som omger oss men som vi sällan lägger märke till.
Fragmentering är explicit i videoprojektionen On Glass, sits an Image, i vilken ojämna delar från ett enda svartvitt fotografi visas sekventiellt. Varje bit ger en glimt av ett bergslandskap, av ett molnigt himmel, ett bart berg och avlägsna skogar, samtliga sammansatta i en oregelbunden form. Det ursprungliga fotot, taget 1903 av fotografen Henry A. Stanley, visar en utsikt från toppen av Mount Monadnock i New Hampshire. Fångad på ett glasplåtsnegativ cirkulerade detta fotografiska objekt i utställningar i över ett sekel innan Mooney medvetet krossade det. Videokonstverket, som beskriver denna fördärvning behandlar tanken om hur fotrografier kan betraktas som objekt som existerar inom en kontinuerlig process av produktion, utbyte och konsumtion.
Glas är ett amorft ämne, varken flytande eller fast, utan ligger någonstans däremellan. I galleriet i andra våningen fortsätter verken att utvidga glasets mångfasetterade natur i en installation, i vilken kontsnären sammanställer blåsta glasformer, fotografiska tryck, text och olika föremål. Utforskandet av glasets föränderliga natur möts i många former i rummet och understryker att allt glas oundvikligen kommer att gå sönder nån dag. Medan vissa glasföremål har redan fördärvats, är andra fortfarande intakta och tar fram möjligheten att i nästa skedet kan det vara dessa föremåls tur att bli fördärvade. "Vad händer när du tappar en kristall, om den fördärvas, och om du skulle kasta en blick på glasbitarna, som trots att de bara är glas, fångar din uppmärksamhet... Som skimrande glasskärvor blir glas något nytt.” 2 Shatter, Scatter är en del av en bredare konstnärlig forskningprojekt, som tittar på glas som ett överallt närvarande material för skapande av bilder.
Suzanne Mooney (f. Irland) är en bildkonstnär baserad i Helsingfors som arbetar med fotografi och dess materialitet. Sedan hon utexaminderades från The Royal College of Art i London har hennes verk framställts internationellt i utställningar på ADN-plattformen, Barcelona; A.I.R Gallery, New York; Finlands Fotografiska Museum, Helsingfors; Photo Ireland, Dublin; Vitrine Gallery, Basel; Weserburg Museum, Bremen; Contemporary Art Society, London och Lewis Glucksman Gallery, Cork. Hennes verk finns i OPW, den irländska statens och Kiasmas samlingar. Suzanne är lektor vid Konstakademin i Helsingfors och doktorand vid Aalto-universitet. Utställningen stöds generöst av Kone-stiftelsen och Centret för konstfrämjande (Taike). Tack också till Slate och Zach på Glasverkstaden vid Aalto.
1 Teju Cole, ’Shattered Glass’ i ’Black Paper: Writing in a Dark Time’ (2021)
2 Bill Brown, ’The Secret Life of Things’ i ’Other Things’ (2015)"
ENG
Opening 3.10. 5pm-7pm
Guided tour 13.10.
“An intact window is interesting mainly for its transparency. But when the window breaks, what intrigues us is the brittleness that was there all along” 1
The exhibition explores the material of glass in relation to the photographic, hinging on the core idea of fragmentation as a literal state, and conceptual framework from which the works depart. In photography, glass functions as an element for magnification and focusing light; to hold images within a layer of emulsion; to navigate our devices through touch, and to act as a protective shield. Embued with many contradictory qualities, glass is an everyday substance that surrounds us yet often goes unnoticed.
Fragmentation is explicit in the video projection, On Glass, sits an Image in which jagged pieces from a single black and white photograph appear sequentially. Each provides a glimpse of a mountainous landscape, overcast skies, exposed rock, and distant woodlands, composed within an irregular form. The original picture, taken in 1903 by the photographer Henry A. Stanley, depicts a summit view from Mount Monadnock, in New Hampshire. Captured on a glass plate negative, this photographic object has been in the world for over a century before Mooney deliberately smashed it. Out of this act of destruction, the work considers how images can be regarded as objects existing within a continuous process of production, exchange, and consumption.
Glass is an amorphous substance, neither liquid nor solid, it lies somewhere between. In the upstairs gallery, the works continue to expand on its multi-faceted nature with an installation of blown glass forms, photographic prints, text, and objects. Exploring the shifting nature of glass, many forms converge in the space, extending from the inevitability, that all glass will someday break. While some have already shattered, others are still complete, setting up the possibility this might be their time. “What happens when you drop a crystal, should it shatter, and should you glance at the bits of glass that, though they are nothing but glass, captivate your attention... Within the shimmering splinters of glass, glass becomes something new.”2 Shatter, Scatter is situated within a wider body of artistic research, looking at glass as an omnipresent material within image-making.
Suzanne Mooney (b. Ireland) is a visual artist based in Helsinki, working with photography and its materiality. Since graduating from the Royal College of Art, London her work has been shown internationally in exhibitions at ADN platform, Barcelona; A.I.R Gallery, New York; The Finnish Museum of Photography, Helsinki; Photo Ireland, Dublin; Vitrine Gallery, Basel; Weserburg Museum, Bremen; Contemporary Art Society, London, and Lewis Glucksman Gallery, Cork. Her works are in the OPW, Irish State, and Kiasma collections. Suzanne is a lecturer at the Academy of Fine Art, Helsinki, and a PhD candidate at Aalto University.The exhibition is kindly supported by the Kone Foundation and the Arts Promotion Center, Finland. Thanks also goes to Slate and Zach at the Glass Workshop at Aalto.
1 Teju Cole, ‘Shattered Glass’ in ‘Black Paper: Writing in a Dark Time’ (2021)
2 Bill Brown, ‘The Secret Life of Things’ ́ in ‘Other Things’ (2015)