Milja-Liina Moilanen: Pidä ittes miehenä 23.10–20.12.2026
Milja-Liina Moilanen: “Hallittu kiukku on voimakas ase"/2025
FIN
Milja-Liina Moilanen: Pidä ittes miehenä 23.10.-20.12.2026
Avajaiset torstaina 22.10. Kello 17.00-19.00, lämpimästi tervetuloa!
Näyttelyopastus la 28.11. klo 14.00-14.30, opastuksen pitää näyttelyn taiteilija Milja-Liina Moilanen
Kenties minua kiinnostaa miehiä katsoessani eniten se, kuinka vapaita he näyttävät olevan.
Pidä ittes miehenä on näyttely miehistä ja yrityksestäni ymmärtää heitä. Hakeuduin kirpputorilta löytämäni viiden euron filmikameran kanssa paikkoihin, joissa perinteisesti miehekkääksi mielletty kulttuuri kukoistaa. Kuvat olivat alun perin kuvasuunnittelua lyhytelokuvaa varten, mutta filmikuvauksen koukuttavan hidas metodi kasvatti luonnokset itsenäisiksi teoksiksi.
Kamerani sai verikasteen vapaaottelumatsissa. Katselin duunarin raakaa arkea aamuvarhaisilla työmailla ja väistelin kiimaisten länsimaisten miesten katseita Thaimaan bordellikaduilla. Kamera antoi minulle samanaikaisesti pääsylipun ja suojan paikkoihin, joissa olin yleensä ulkopuolinen.
Valokuvien rinnalle syntyi vähitellen myös installaatioita. Ne saivat alkunsa sattumalta näyttelyn tuottajan, Fatima Amokranen, kanssa tehdyillä metsäkävelyillä. Metsistä ja lenkkipoluilta alkoi löytyä esineitä, joissa tunnistin perinteiseen maskuliinisuuteen liitettyjä koodeja. Työhuoneelle tuotuina ilokaasupullot näyttäytyivät miehekkään sinisinä Thaimaan-lomailijoina, sävyyn sopivat vuonna 2003 vanhentuneet kondomipaketit muuttuivat mereksi ja repaleinen liikennemerkki Pattayan laskevaksi auringoksi. Myös Motonetin aiemmin epäkiinnostavat hyllyt alkoivat näyttäytyä toisin. Ampumataulut, luodit ja Wunderbaumit saivat uudenlaisen visuaalisen vetovoiman. Löydetyt ja hankitut esineet alkoivat rakentua osaksi samaa miehisyyttä koskevaa kuvastoa kuin valokuvat.
Filmikuvauksen hitaus pakotti minut pysähtymään kuvaustilanteissa, katsomaan kohdetta maltilla ja tulemaan sinuiksi oman ristiriitaisuuteni kanssa ennen kuvan ottamista. Mitä enemmän kuvasin, sitä vaikeammaksi kävi erottaa, missä yksilön vapaus loppui ja yhteisön vaatimukset alkoivat. Jouduin kysymään samaa myös itseltäni. Kenen maailmaa kuvat oikeastaan esittävät, heidän vai minun?
Kokonaisuudesta muodostui yllättäen omaa miehisyyden käsitystäni tarkastelevan tutkielman sijaan hämmentävä omakuva. Näenkö kuvaamiani miehiä ja heidän maailmaansa katsoessani jotain olennaista omista unelmistani?
Näyttelyn maailmaan uppoutuessani minulle suositeltiin Sonny Bargerin kirjaa Vapaus. Barger oli Helvetin Enkelien Oaklandin osaston perustajajäsen ja yksi järjestön tunnetuimmista hahmoista. Kirjaa lukiessani aloin nähdä hänen ajattelussaan yhteyksiä nykyhetkeen: polarisoituneeseen keskustelukulttuuriin ja poliittiseen ilmapiiriin, jossa vahvuutta, pärjäämistä ja riippumattomuutta ihannoidaan, herkkyyden näyttäytyessä yksilön epäonnistumisena.
Bargerin maailmassa vapaus ei tarkoita sääntöjen puuttumista. Helvetin Enkelien kaltaisen suljetun miesyhteisön vapauskäsitys rakentuu tiukalle hierarkialle, kurille ja lojaaliudelle. Juuri tämä ristiriita alkoi kiinnostaa minua. Myös ihailemani miehinen vapaus saattoi perustua sääntöihin, joita en ollut aluksi nähnyt.
Bargerin sanat päätyivät lopulta teosten nimiksi niiden osuvuuden vuoksi. Muutoin kuvat eivät liity Helvetin Enkeleihin.
Aiheen parissa työskentely paljasti minulle melankolista kauneutta paikoissa, joita olin siihen asti pitänyt yksinkertaisina, mitättöminä ja rumina. Hakeuduin uudelleen ja uudelleen hypermiehekkäinä pitämiini ympäristöihin, sillä halusin ymmärtää, tätäkö on olla vapaa?
Näyttely rakentuu ulkokuoresta kohti ydintä. Lopulta ei kuitenkaan ole selvää, kenen sisimpään ollaan matkalla: katsojan, kuvien kohteiden vai minun, tekijän.
Milja-Liina Moilanen (s. 1989) on Turussa asuva elokuvantekijä, kirjoittaja ja visuaalinen taiteilija, jolle aihe määrittää työskentelytavan. Taiteen tekeminen lähtee Moilasen kiinnostuksesta valtasuhteisiin ja yksilönvapauteen. Työskentelyn keskiössä on tabujen ja normien käsittely sekä yhteiskuntaluokkaan ja sukupuoleen liittyvien, helposti piiloon jäävien näkökulmien nostaminen. Moilanen ammentaa teoksiinsa elementtejä yleisesti rahvaanomaisina pidetyistä ilmiöistä. Hänen työskentelyssään henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen kohtaavat huumorin ja provokaation kautta.
Tekijät ja kiitokset:
Taiteilija: Milja-Liina Moilanen
Tuottaja: Fatima Amokrane
Kehykset: Eero Nives
Valokuvakeskus Peri
Kiitokset: kuvattavat, SKR ja Taike, Perin Anna, Lari ja Greta, Kristian Jalava, Hamara MMA, Riga Shooting Range, Sonny Barger, luikurit ja ukot, metsien antimet, perhe ja ystävät
SVE
Marko Karo: Closed System – Open Ground 14.8.-11.10.2026
Välkommen på vernissage under Konstens natt i Åbo på torsdagen den 13. Augusti kl. 17.00–22.00!
Half A Map, som har komponerat musik till Marko Karos verk, framför experimentell elektronisk rytmmusik 13.8. kl. 18.00.
Guidad visning på Åbodagen 20.9.2026 kl. 13.00.
Marko Karos utställning Closed System – Open Ground betraktar en livsform som bygger på exploateringen av naturresurser och mänsklig arbetskraft genom ett tänkt framtidsperspektiv. Utställningen består av två immersiva videoverk och öppnar en passage till världar som i grunden står i motsats till varandra, men samtidigt är tätt sammanflätade. Ur den brännande öknens sand lika så som ur havets alltomslutande djup träder fram strukturer av storskalig utvinning, tvångsarbete och fångenskap: lämningar efter sedan länge försvunna kulturer. Genom fragment ur en namnlös berättares resedagbok omvandlas videoverken till arkeologiska undersökningar som ställer frågan: vad berättar dessa lämningar om de samhällen som en gång skapade dem?
Mirage (2026) är ett enkanaligt videoverk där en öken präglad av extrem torka och strålning fungerar som ett arkiv bortom mänsklig skala. Ruinerna av gruvsamhällen, som långsamt begravs av den drivande sanden, vittnar på ett konkret sätt om en kultur där produktion och kontroll, disciplineringen av både jorden och människokroppen samt exploateringen av naturresurser och frihet har blivit oupplösligt sammanflätade. Mirage (2026) spelades in i Atacamaöknen i Chile, bland ruinerna av till exempel i ruinerna av gruvbyar som tjänade behoven under första världskriget.
I videoverket Sea Change (2021) framträder, bland förstenade skogar på havsbotten, ändlösa tegelmurar och sammanrasade stenstrukturer, ruinerna av ett fängelse beläget intill ett dagbrott. Ett straffsystem som en gång uppfattades som en självklar del av samhället ser genom entropins långsamma verkan ut som en arkeologisk plats – en framtida fossil. Sea Change (2021) spelades in i ett gammalt, numera med grundvatten fyllda dagbrott, som en gång tillhörde Sovjetunionens Gulag-system.
Mot denna bakgrund betraktar Closed System – Open Ground -utställningen de strukturer som bär upp vårt samhälle och dess inneboende skörhet och fiktivhet. Utställningen fortsätter Marko Karos konstnärliga arbete under de senaste åren, vilket kan beskrivas som en form av spekulativ visuell arkeologi. Genom att sammanföra olika tidsperioder och överskrida gränserna mellan dokumentärfilm och science fiction studerar Karo möjliga framtider samtidigt som han väcker grundläggande frågor om våldets temporalitet och bildlighet samt om de krafter som både förenar och skiljer människor åt.
Utöver de två videoverken omfattar utställningen fotografier, objekt och geologiskt material. Samtliga verk har skapats utan användning av artificiell intelligens eller digital bildmanipulation.
Marko Karo är en Helsingforsbaserad bildkonstnär som arbetar med fotografi och rörlig bild. Hans konstnärliga praktik kretsar ofta kring de materiella lämningarna och historierna efter maktstrukturer och konflikter. Genom att förena olika fotografiska uttryck och former av bildberättande kombinerar Karo dokumentära strategier med spekulativa visuella narrativ för att utforska relationen mellan historia, landskap och ideologi.
Kärnan i hans konstnärskap är en undersökning av det våld som är inbäddat i våra samtida levnadssätt och de strukturer som upprätthåller dem, betraktade ur såväl historiska perspektiv som möjliga framtider. Relationen mellan bild och våld utgör ett återkommande tema i hans verk och präglar hans utforskande av hur samhällen konstruerar, döljer och legitimerar olika former av dominans, exkludering och kontroll.
Karos verk har visats i ett flertal utställningar i Finland och internationellt. Han har under många år undervisat vid finländska konsthögskolor, senast som universitetslärare vid ViCCA-magisterprogrammet vid Högskolan för konst, design och arkitektur. Han har studerat fotografi vid dåvarande Konstindustriella högskolan i Helsingfors, juridik vid Åbo universitet samt kritisk teori vid Birkbeck, University of London.
ENG
Marko Karo: Closed System – Open Ground 14.8.-11.10.2026
Opening on Night of the Arts Thursday, August 13th, 5-10pm.
Half A Map, who composed the music for Marko Karo’s works, will perform experimental electronic music 13.8. at 6pm.
Guided tour on Turku Day Sunday, September 20h, 1pm.
Marko Karo’s exhibition Closed System – Open Ground examines a mode of life based on the exploitation of natural resources and human labour from the viewpoint of an imagined future. Built around two immersive video works, the exhibition opens a passage into two worlds that are elemental opposites yet deeply intertwined. From both the scorching desert sands and the depths of an all-encompassing sea emerge the structures of large-scale extraction, forced labour and imprisonment: the remains of cultures lost in time. Through the fragmented travel diaries of the narrators, the works unfold as archaeological investigations, asking what kinds of societies lie behind these remains.
Mirage (2026) is a single-channel video work exploring the desert as an archive that transcends human dimensions. The slowly vanishing ruins of mining towns bear tangible witness to a culture that entwines production and control, the disciplining of lands, and of the human body, and the extraction of both natural resources and freedom. Mirage (2026) was filmed in Chile's Atacama Desert, for example, in the abandoned mining settlements that fueled the demands of the First World War.
In Sea Change (2021), forests petrified to the seabed, endless rows of brick walls, and buildings eroded into heaps of stone betray the ruins of a prison at the edge of an open-pit mine. The penal system, often taken for granted as a mundane necessity, appears as an ancient relic shaped by entropy, a future fossil. Sea Change (2021) was filmed in a former open-pit mine now filled with groundwater, a site that once formed part of the Soviet Gulag prison camp network.
Against this backdrop, Closed System – Open Ground explores the fragile and imaginary nature of even the most fundamental structures undepinning our societies. The exhibition continues Marko Karo's recent artistic practice, which can be described as a form of speculative visual archaeology. By blending different temporalities as well as genres of moving images (documentary and science fiction), Karo investigates possible futures while raising fundamental questions about the temporality and visuality of violence, and about the forces impacting our ways of being together.
Alongside the two video works, the exhibition includes photographs, objects and geological materials. All works have been created without the use of artificial intelligence or digital image manipulation.
Marko Karo is a Helsinki-based visual artist working with photography and the moving image. His practice often engages with the material remains and histories of conflicts and systems of power. Bringing together different modes of photography and image-making, Karo combines documentary strategies with speculative forms of visual narration to explore the relationship between history, landscape and ideology.
At the core of his work lies an investigation into the violence embedded in contemporary ways of life and the structures that sustain them, viewed from both historical perspectives and imagined futures. Throughout his practice, the relationship between images and violence remains a recurring concern, shaping his exploration of how societies construct, conceal and legitimise forms of domination, exclusion and control.
Karo's work has been presented in numerous exhibitions in Finland and internationally. He has taught extensively at Finnish art universities, most recently as a Lecturer in the ViCCA Master's Programme at the School of Arts, Design and Architecture. He studied photography at the former University of Art and Design Helsinki, law at the University of Turku, and critical theory at Birkbeck, University of London.